Imetyksen lopun alkua?

Muistan kuinka raskaana ollessani toivoin imetyksen onnistuvan ja pohdin, että jos saan imetettyä vauvaa kahdeksan kuukauden ikäiseksi olisin ikionnellinen. Mietin myös kovasti etukäteen kuinka onnistuisin siinä ah niin heprealta vaikuttavalta asiassa, joka kuitenkin taitaa olla yksi niistä luonnollisimmista asioista. Pohdin mm. mistä tietäisin koska vauva on kylläinen ja kuinka ikinä voisin tietää milloin antaa maitoa ja milloin ei. Olin (ja olen kyllä edelleenkin) sitä mieltä, että ihan viimeistään siinä vaiheessa kun lapsi osaa sanoa jotain imetykseen viittaavaa (äiti anna tissiä tms.) loppuu mun kohdalta imetys ihan just siihen paikkaan! Toivottavasti ei meillä ainakaan siihen pisteeseen jouduta.

Imetys lähti todella nopsaan käyntiin heti synnytyksen jälkeen. Rakkauspakkauksella on aina ollut kova imu sekä halu imeä rintaa eli se ei ole ollut ongelma. Aluksi koin suurena ahdistuksena kun sairaalassa tytön antibioottien takia häntä piti imettää kolmen tunnin välein ja painon piti nousta vähintään 30g/imetyskerta eikä meidän pikkuinen olisi jaksanut imeä ihan niin usein. Uni olis maittanut enemmän ja tuskailinkin vaikka ja kuinka että kuinka pitää vauvaa hereillä,  jotta hän saisi tarpeeksi maitoa. Kerran jopa tyttö laihtui tunnin imetyssession aikana!! Joten ei tainnut olla sairaalan vaakaa ihan kamalasti uskominen?! Kuitenkin ne kätilöt sitä tarkkaan syynäsivät ja minä tuskailin ja ahdistuin. Vauvalle annettiin pariin otteeseen lisämaitoa ja minua se ahdisti vielä enemmän. Pumppasin hulluna rintaa, jotta saisin maidon kunnolla nousemaan. Ja sittenhän se nousi, hyökyaallon tavoin :) Sen jälkeen maitoa tulvi ovista ja ikkunoista eikä enää koskaan tarvinnut miettiä tai murehtia että mahtoikohan se meidän muru saada tarpeeksi maitoa. Sairaalasta kun kotiuduimme (olimme osastolla 4 yötä) oli tyttö jo yli syntymäpainonsa ja siinä vaiheessa kätilöt niin kehuivat kuinka hienosti tyttö oli aina syönyt. Just niin! Olinpahan ainakin tehnyt töitä sen eteen :)

Ennen puolen vuoden ikää Rakkauspakkaus sai silloin tällöin joitain kiinteitä ruokia kokeilun omaisesti mutta äidinmaito rinnasta oli tytön pääasiallinen ruokavalio. Sen jälkeen aloitimme kiinteiden syömisen hissun kissun säilyttäen imetyksen koko ajan ruoan rinnalla isona osana. Pullosta maitoa tytölle oli ennen kahdeksan kuukauden ikää annettu enintään kymmenen kertaa ja viimeisen kerran tyttö oli suostunut juomaan pulloa muistaakseni n. neljän kuukauden iässä. Sen jälkeen alkoi totaalinen pullokieltäytyminen ja minulla ahdistus että kuinkakohan koskaan päästään imetyksestä irti. Nykyään kiinteitä syödään neljä kertaa vuorokaudessa ja maitoa aina sen jälkeen sekä yöllä lisäksi. Kiinteä ruoka maistuu pääasiallisesti hienosti ja olemmekin päässeet hyvin siinä eteenpäin.

Kun kahdeksan kuukautta alkoi hiipiä tytön mittariin kuulin jo ulkopuolelta vihjailuja, että koskakohan meinasin vapauttaa itseni imetyksestä ja päästä joskus itseksesi jonnekin. Siis ilman imetyksen sanelemaa aikataulutusta lapsen luokse palaamisesta tai kuten meidän tapauksessa ilman, että tyttö sitten vain on juomatta niin kauan kunnes äiti saapuu maisemiin (näin tapahtui minun ja J:n ollessa pikkujouluissa). Olinhan itsekin tätä imetyksen lopettamista pohtinut jo vaikka ja kuinka ja ajatus vähän ahdisti, sillä en oikein tiennyt että kuinka saada Rakkauspakkaus huolimaan pulloa ja mistä aloittaa. Ja toisaalta, imetys on niin ihanaa, että haluanko oikeasti alkaa lopettelemaan jo sitä? Siinä jos missä saa olla oman vauvansa kanssa lähekkäin ja tuntea sen kiintymyksen, rakkauden, luottamuksen ja sen ihanuuden mitä tää kaikki on, mutta täytyyhän se imetys joskus kuitenkin lopettaa :) Voisin kyllä kirjoittaa oodin imetykselle, on se niin loistava juttu!

Minulle tuttuun tapaan lueskelin juttuja netistä, keskustelin kokeneempien äitien kanssa ja vietin unettomia öitä asiaa pohtien. Otin erilaisia pulloja tytön leikkeihin mukaan ja välillä otin niitä myös ruokapöytään ruoan yhteydessä. Joskus ne olivat tyhjiä ja joskus niissä oli vettä tai maitoa. Parhaiten muru leikki NUKin nokkamukilla, jossa on kivat kahvat ja suuosa on pehmeä. Sitä oli kiva järsiä etenkin hampaiden tullessa. Joskus siitä suostuttiin jopa hörppäsemään vettä tai maitoa mutta kovin harvoin. Tuttipullo oli yhä totaalinen nou nou.

Tarpeeksi asiaa mielessäni vatvottuani tein päätöksen. Seuraavana torstaina loppuu päiväimetys, ilta- sekä yöimetykset jatkuvat vielä. Ainakin niin kauan, että itsellä on hyvä olla taas uuden päätöksen kanssa :) Viikon odotin tätä tuomiopäivää kauhulla ja ostin muutaman erilaisen pullomallin että olisi lisää erilaisia pullovaihtoehtoja. Onneksi oltiin saatu käytettyinä ystäviltä erilaisia malleja niin ei tarvinnut itse ostaa montaa kokeilua varten. Miksi sitten odotin viikon? Ajattelin, että tyttö ottaa nokkiinsa todella pahasti eikä suostu juomaan useaan päivään ja meidän arki on hetken pelkkää itkupotkuraivaria niin halusin viettää nämä kauhun hetket mielummin kotosalla ilman pakollista menoa kuin ihmisten ilmoilla huutavan lapsen kanssa itse hampaita kiristellen hermorauniona. Järkyttyneenä myös odotin, että meidän ihanat yöt muuttuvat yhtäkkiä pelkästään maidon tankkaamiseksi. Että tyttö hoksaa saavansa rintaa juuri yöllä, joten käyttää tilaisuutensa hyödyksi eikä edes vaivaudu opettelemaan pullosta juomista vaan lipittää sitten koko päiväksi yön aikana. Kivoja kauhuskenaarioita mulla mielessä!

Nyt tätä uutta arkea on takana neljä päivää ja neljä yötä ja olen ilosta soikeana! Meidän pieni mutta jo niin iso tyttö juo todella hienosti tuttipullosta, jossa on kahvat...ihan itse <3 Rakkauspakkaus ei ole kertaakaan itkenyt, huutanut tai muutenkaan ottanut itkupotkuraivareita piväimetyksen lopetuksen takia. Kertaakaan päivällä rintaa ei olla hamuttu. Okei, peukaloa imee pikkasen enemmän mutta se on juuri se merkki että 'äiti hei, laitatko mulle maidon pulloon'. Sitten maito lämpimäksi, tyttö kainaloon ja pullo tytölle. Rakkauspakkaus kallistaa itse itsensä vanhaan imetysasentoon ja juo halulla maidon pullosta sekä touhuaa ihan juuri niitä samoja juttuja kuin aikaisemmin rinnalla ollessaan. Pienellä kätösellä pitää koko ajan tutkia jotain; äidin poskia, huulia, hampaita, nenää, kaulakorua, vetoketjua, hupparin narua tai rämpsyttää sohvatyynyn reunaa tai vaikka seinää. Ja samalla ne ihanat silmät napittavat suoraan äidin silmiin hakien sitä samaa turvaa kuin aikaisemminkin. Välillä pulloa pitää tietysti myös tutkia :) Sunnuntaina sain kokea sen ihanuuden, että lapsi saa maidon joltain muulta kuin minulta. Rakkauspakkaus ja isi joivat yhdessä sylikkäin maitoa ja mulla oli hetki ihan omaa aikaa. Nyt myös J:lla on mahdollisuus kokea tuo ihana hetki! Mun sydän sulaa kun aattelenkin kuinka iso meidän vauva jo on <3

Mikä pullo sitten on huolittu kaikista niistä useista pulloista mitä arsenaalista löytyy? Ainu MAM, juuri se pullo, joka oli pitkään ihan totaalisen kieltäytymisen kohteena. Tuttiosana käytetään numeroa 3. Osa on non spilliä ja osa ei...tipattomat on tietysti parempia ainakin nyt aluksi kun tyttö saattaa välillä keikauttaa pullon alassuin ja syödä myös pullon pohjaa :) Ja ne kahvat on kyllä tosi kätsyt! Meillä on nyt käytössä yhteensä kolme pulloa ja muutaman voisi haalia lisää niin ei tarvitse olla pesemässä niitä ihan koko ajan. Toi vauvojen anti-colic on ostettu jo raskausaikana ja sitä tyttö käytti silloin alkuaikoina kun joskus pulloa huoli minun ollessa esim. lenkillä. Sitten on kaksi noita isompia pulloja ja ne on oikeasti jo noita trainereita, joissa on ihan erilainen suuosa mutta olen ottanut ne talteen ja laittanut tilalle tosiaan numeron 3 silk Teat:it eli ihan tavalliset tuttipullon päät. Ostettin noi pullot vaan sen takia että ne on isompia ja mukana tulee kahvat. Meidän lähikauppakeskuksessa kun ei myyty noita kahvoja erillään niin piti ostaa ne noin...no, toivottavasti toi trainerin suuosa käy tytölle sitten vaikka jatkossa. Se on vähän kuin aikuisten urheilujuomapullojen suuosa. Siinä on venttiili mutta sen saa halutessaan pois.

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Vieläkin jännään, että koska tulee takapakkia ja koska ne kauhuskenaariot toteutuvat. Toivottavasti ei nyt just heti tän postauksen lennettyä bittiavaruuteen!

Nyt mennään ainakin tovi näin ja katsotaan koska aloitetaan pullottelu myös iltaisin ja yöllä. Vai tarvitseeko Rakkauspakkaus pulloa yöllä enää hetken päästä? Sen näkee sitten mutta nyt nautin hetken tästä voiton tunteesta :) Näin suuria onnistumisen hetkiä ei äitiydessä koe ihan joka päivä, joten tätä pitää nyt vaalia <3