Sanaseppo ei kun sanatyttö :)

Koimme J:n kanssa viikonloppuna suuren yllätyksen mutta samalla (tietysti) ylpeyden tunteen kun aloimme kirjaamaan kaikkia niitä sanoja ylös, joita Rakkauspakkaus käyttää itse aktiivisesti.

Kuulimme, että 1,5-vuotis neuvolassa lapsen pitäisi osata 10 sanaa ja pohdimme päivällistä syödessämme, että kyllähän tyttö useita sanoja jo osaa mutta lukumäärää on vaikea arvioida ellei niitä ihan kirjaa ylös. Ja niinpä me listasimme ja tuntuu siltä, että niitä sanoja vaan tupsahtaa vastaan koko ajan lisää ja lisää.

Vuorokaudessa saimme listaan 73 sanaa tai sanaparia, joita meidän pieni (1v 4kk) käyttää itse ahkerasti. Sanoja on vielä varmasti lisää ja mielessämmekin on jo joitakin, jotka vaan odottavat vielä sitä hetkeä että Rakkauspakkaus sanoisi ne taas uudestaan itse, jotta saisimme varmuuden siihen, että hän oikeasti käyttää niitä itse eikä vain toista perässämme kuten hän ihan koko ajan tekee :) Ja niinpä niitä sanoja tarttuu meidän murun mieleen tällä hetkellä päivittäin. Eli ei siis mikään ihme, että myös unissaan täytyy höpöttää :)

Tässä lista sanoista, jotka saimme jo ylös:

ajaa, ankka, anna, auttaa, ei, frisbee, haalari, hanskat, heppa, hiiri, isi, kakka, kakku, kala, kato, kaula, kauluri, keppi, kettu, kiitti, koala, korkki, koti, kuka tuli?, kukka, kukko, kuu, leppis, lippis, lisää, maito, mamma, mennään, mikä toi on?, Minni, mopo, nam nam, napa, Nöpis, oho, o-ou, orava, pala, pallo, pappa, peitto, pelle, peppu, pipo, pois, poro, pupu, puu, pyörä, pää, pöllö, rattaat, reppu, roskiin, saappaat, siili, tahtoo, tuoli, tyttö, tähti, täällä, ulos, vaippa, vauva, vettä, (oma nimi) ja äiti.

Lisäksi tulee vielä joitakin läheisten ihmisten nimiä, jonka jälkeen kasvoille lankeaa niin kaunis hymy ja silmiin lämmin säihke, että varmasti tietää että nimi, kasvot ja tunne kohtaavat <3

Yksi maanantai sain J:ltä viestin töihin, että Rakkauspakkaus oli nähnyt keittiön ikkunasta oravan. Samalla sekunnilla hän oli lähtenyt olkkariin ja etsinyt käsiinsä kaukosäätimen, jota käytti puhelimenaan ja soitti silläserkulleen kertoakseen näkemästään. Siinä hän sitten höpötti 'kuvitteellisessa' puhelussaan serkulleen ja kertoi oravasta :)

En edes uskalla veikata kuinka monta sanaa meillä on listassa kun se 1,5-v päivä oikeasti saapuu!

Sanni

Metsäretki

Lauantai aukeni kauniina ja kuulaana syyspäivänä ja meidän perhe päätti suunnistaa yhdessä metsään. Reppuun pakattiin mukaan juotavaa ja evääksi makkaraa ja nakkia. Ei mitään sen kummempia väkerryksiä alettu harkitsemaankaan, jotta päästään pika pikaa matkaan. Ulos piti päästä ja äkkiä, jotta työviikon kiireet ja paineet saadaan karistettua hartioilta mahdollisimman pian.

Suunnattiin ihan ekaa kertaa n. kymmenen minuutin automatkan päässä sijaitsevalle lammelle, jossa internetin mukaan olisi suhteellisen lyhyt kävelymatka lammen ja nuotiopaikan ääreen. Ja matka oli juuri sopiva, loisto juttu!

Vaikka patikointia yhteen suuntaan oli max. 350m oli oikein hyvä juttu, että otimme mukaan tytön rattaat. Parashan olisi tietty ollut jokin kantoväline mutta maasto oli rattaillekin oikein sopivaa. Mennessä tyttö ihmetteli ja tallusti keppi kädessä tarmokkaasti kohti määränpäätä mutta parin tunnin reissun jälkeen ja päikkäriajan jo mentyä oli matka autolle kaikille mukavampi, kun pikkuinen lepäsi rattaissa ja vanhemmat reippailivat takaisin autolle.

Nuotiopaikalla oli Rakkauspakkauksen mielestä niiin jännää! Siellä oli muitakin lapsia, koiria oli yhteensä ainakin kuusi (mun makuun vähän jo liikaakiin) vaikka perheitä kaiken kaikkiaan oli kolme eikä meillä ole koiraa. Ja sitten siellä oli kalliota, käpyjä, laituri, vettä, kiviä, puita, pensaita, keppejä ja kaikkea mitä metsään saattaa kuvitella. Näimme myös peuran, joka tosin viuhahti Rakkauspakkauksen havaintokyvylle hieman liian nopeasti. Oravat ovatkin tällä hetkellä tytön mielestä parhaita bongauskavereita pihalla :) Ja mikä parasta, metsäretken jälkeen tyttö nukkui vaunuissa melkein kolmen tunnin päikkärit...flunssasta huolimatta!

Lähdemme varmasti tänä syksynä metsäretkelle vielä uudestaan. Lähde sinäkin niin takuulla yllätyt :)

Sanni

Iloinen, touhukas, tasapainoinen ja innostuva = Rakkauspakkaus

Rakkauspakkaus on ollut päiväkodissa nyt kuukauden, tosin viikot ovat onneksi vain kolmipäiväisiä, mutta arki on tullut osaksi elämäämme. Tämä viimeinen päiväkotiviikko on ollut helpoin mutta toisaalta raskain.

Viikko on ollut helpoin siinä mielessä, että Rakkauspakkaus jää päiväkotiin niin hienosti, että äitiä ja isää oikein hymyilyttää. Päiväkodin ovesta astutaan innolla sisään, riisutaan ulkovaatteet ja puetaan sisätossut, jonka jälkeen käydään pesemässä kädet. Ja siitähän tyttö tykkää kun ylettyy itse pesemään käsiään ja näkee itsensä samalla peilistä. Ja kädetkin saa pyykiä itse ottamaan käsipaperiin :) Ja tämän jälkeen kipaistaan jo ovelle, koputetaan ja rynnätään oven auettua sisälle leikkihuoneeseen. Äidin ja isän huikatessa heipat on hyvä, jos tyttö muistaa/ehtii enää vilkaistakaan meihin päin :) Niin on touhut jo meneillään. Onneksi sentään meidän tullessa töiden jälkeen häntä hakemaan Rakkauspakkaus juoksee jo ikkunan takaa meidät huomattuaan kädet ojossa suoraan syliin <3

Raskas tämä viikko on ollut taas siinä mielessä, että nukkumiset yöllä ovat flunssan sekä pikkuisen yöhulinoiden vuoksi jääneet minimiin. Ehkä tämä taas tästä.

Kuukauden päiväkotielämän kunniaksi olin Rakkauspakkauksen vasussa eli varhaiskasvatussuunnitelmakeskustelussa. Huh, mikä sana :) Sitä varten täytin lomakkeen etukäteen netissä. Lomakkeella kysyttiin mm. tytön luonteesta, taidoista, kehitysvaiheista ja -haasteista sekä toiveita päiväkotielämää varten.

Näin vanhemman helpotukseksi oli ihana kuulla, että päiväkotielämä on lastentarhanopettajankin näkökulmasta lähtenyt hienosti käyntiin. Rakkauspakkausta pidettiin tasapainoisena ja iloisena tyttönä, joka innostuu helposti ja touhuaa...koko ajan. Puheenkehitystä kehuttiin kuten hänen motorisia ja sosiaalisia taitojaankin. Iloksemme hän osaa pitää puoliaan ja ottaa muutkin jo hienosti ikätasoonsa nähden huomioon. Ainakin suurimmaksi osaksi. Musiikki ja tanssiminen, kirjat, kotileikit, nuppipalapelit, rattailla ajelu, autot sekä kaiken tutkiminen sisällä ja ulkona olivat heidänkin mielestään meidän tytön lempijuttuja. Olemme J:n kanssa aivan samaa mieltä!

Yhdessä asetimme seuraavan puolen vuoden harjoittelutavoitteiksi mm. ruokailutaitojen parantamisen, wc-asioinnin opettelun jatkamisen sekä sosiaalisten taitojen kehittämisen. Etenkin pettymyksen sietokyvyn ja oman tahdon ilmaiseminen ja hallitseminen. Nämä kuuluvat juuri tähän uhmäikään, ah mikä ihana sana sekin!

Kuulemma nämä kotona jo välillä aika mahtaviksin menevät oma tahto -näytelmät eivät näy päiväkotielämässä kovinkaan paljoa ja pettymyksetkin ovat päiväsaikaan kuulemma helposti ylipäästäviä. Kuitenkin kerroin, että kotona näitä taitoja jo hienosti näytetään ja testaillaan ja etenkin tämä oma tahto näkyy pukemisessa kun Rakkauspakkaus ei antaisi kenenkään muun pukea. Paitsi sitten kun on ensin saanut puoli tuntia kokeilla, josko se vaippa menisi tytön taidoilla jalkaan. Ehkä se, että Rakkauspakkaus on ryhmänsä toiseksi nuorin vaikuttaa myös siihen, että nämä muut jo enemmän uhmaikäiset lapset vetävät vielä mahtavampaa tahtoshowta kuin meidän tyttö ja hänen esityksensä jäävät muiden jalkaan. Tai sitten hän osaa käyttäytyä 'kylässä' ja tietää, että kotona voi sitten kokeilla ja näyttää tunteitaan isommassa määrin. Mene ja tiedä...ohjeeksi saimme kuitenkin jatkaa samaa rataa niin olemme hyvää vauhtia kasvattamassa hyvin käyttäytyvää ja itsenäisesti pärjäävää kansalaista.

Ihanan ja välillä niin uhmakkaan tytön pohtiva äiti toivottaa kaikille ihania syyspäiviä!
Sanni

Iltarukous

Jo äitini lapsuudessa heille luettiin nukkumaanmennessä iltarukous. Sama iltarukous illasta ja vuodesta toiseen. Äitini jatkoi samaa perinnettä myös omille lapsilleen ja nyt olen jatkanut tätä samaa, jo sukupolvelta toiselle jatkunutta perinnettä, tuolla samalla iltarukouksella.

Alunperin sukumme iltarukous on äitini muisteluiden mukaan lasten satukirjasta, jossa pöllöäiti luki tätä iltarukousta omille lapsilleen kirjan lopun nukkumaanmenon yhteydessä. Valitettavasti äitini ei kirjan nimeä muista emmekä koskaan ole kyseistä kirjaa nähneet mutta sama perinne on silti säilynyt. Olisi kyllä huisin jännää löytää tämä pöllökirja ja lukea iltarukous alkuperäisestä satukirjasta <3

Vielä ei Rakkauspakkaus ole siirtynyt huoneen toiseen laitaan
tähän vanhaan sänkyyn vaan nukkuu pinnasängyssään.

Muistan kuinka myöhäisemmässä lapsuudessa kapinoin välillä iltarukousta vastaan mutta sitten taas vanhemmalla iällä arvostus nousi ihanaa perinnettä kunnioittamaan. Enkä voisi edes kuvitella peitteleväni omaa tytärtäni rauhallisille yöunille ilman, että lukisin tämän ihanan iltarukouksen.

Perheemme iltarukous kuuluu oikeasti ilman lopun aamenta mutta tottumuksesta se sinne loppuun kai on tullut. Iltarukouksemme onkin siitä erikoinen ja kaikille sopiva, ettei siinä mainita Jumalaa tai Jeesusta sanallakaan. Siksi nämä kauniit sanat soveltuvat jokaisen iltaan vain loppua muuttamalla.

Sain idean tähän hauskaan tauluun jo kesällä kun näin Pikkunorsun kauniit lastentaulut netissä mutta kun aina pitää itse päästä tekemään niin tällaista sitten aloin värkkäämään. Tovi siinä meni ja vielä pidempi aika meni itse tulostamiseen ja seinälle ripustamiseen. Työt ja syksyn kiireet olkoon syynä :) Kehyskään ei nyt varmaan ole se lopullinen mutta nämä kerran rikki menneet ja nyt liimalla kokoon kasatut kehykset (Ikeasta) olivat vapaana ja olivat jopa suht sopivan kokoisetkin. Ehkä tulevaisuudessa haluaisin paspiksetkin käyttöön eli isommat kehykset hakusessa.

Itse olen tyytyväinen, toivottavasti Rakkauspakkauskin sitä arvostaa!


Rauhallista viikonloppua!
Sanni 

Pomp de Luxin syksy

Järjestin elämäni ensimmäistä kertaa lastenvaatekutsut elokuun lopulla ja meidän olohuoneeseen saapui liuta ihania naisia elämäni varrelta. Mukana pyöri myös pienempiä ja isompia lapsia sekä rakas J auttamassa kaiken hössötyksen kanssa.

Pomp de Lux lastenvaate-esittelijänä toimi nuoruudenystäväni ja hän toikin mukanaan autollisen mitä kauniimpia vaatteita! Ihana, kaunis ja wau kaikuivat useaan otteeseen naisten suusta kun kävimme neljä rekillistä vaatteita yhdessä läpi. Pompilla on niin sisä- kuin ulkovaatteitakin ja kuvasto on erittäin laaja. Mallistot on jaettu pienten tyttöjen ja poikien mallistoihin, koot 80cm-104cm sekä isojen tyttöjen ja poikien mallistoihin, koot 110cm-152cm. Lisäksi on vielä Adventure-mallisto, joka sisältää tekniset ulkovaatteet loistavine ominaisuuksineen.

Allentown Little BLOUSE rosen sävynä ja Kingston Little TIGHTS eggplantin värissä.
Harrisville Little CARDIGAN rosena ja Helston Little SKIRT eggplantina. Kaikki sointuvat kauniisti keskenään <3

Meille mallistosta olisi voinut kotiuttaa vaikka mitä kaikkea ihanaa mutta valitettavasti johonkin se raja on vedettävä :) Viime keväänä tutustuin Pompin vaatteisiin ensimmäistä kertaa ja ostin silloin Rakkauspakkauksen 1-vuotisjuhlamekon ja siihen sopivan sukkahousu+legginssipaketin. Syksyksi ja talveksi valitsin kaunista rosen ja eggplantin väriä, jotka sointuvat mielestäni hyvin yhteen.

Näin vauhdikkaasti Rakkauspakkaus juoksenteli viime viikonloppuna kummityttöni synttärireissulla.

Ihanaa viikon aloitusta!

Sanni

Autoja, autoja

Ompelukone on taas laulanut ja tämä ompeluinnostus vaan jatkuu. Kivaa :)

Tällä kertaa tuotoksena oli kaksi tunikaa. Kaavana käytin Ottobren pitkähihaista trikoopaitaa ja mukailin helmaa ihan oman maun mukaan. Toinen paidoista on velourinen ja toinen trikoinen. Kankaat ovat sattumalta molemmat liikenneaiheisia mutta kuitenkin aivan erilaiset. Paksumpaa ei vielä ole päästy käyttämään, sillä nämä kesäiset syysilmat ovat mitä lämpimimmät mutta kyllä noita viileitäkin päiviä vielä (valitettavasti) riittää.

Rakkauspakkaus ihastui heti tuohon (muistaakseni Ikasyriltä) joskus jo raskausaikana tilaamaani Lillestoffin Liikenteessä kankaaseen!! Onhan se aivan ihastuttavan värikäs ja mikä parhain kangas sanojen opetteluun. Tyttö napsii uusia sanoja ihan koko ajan muiden puheesta ja makustelee niitä omassa suussaan. Jotkut tulee jo todella hienosti ja jotkut vielä ontuu. J:n kanssa ollaan kyllä todettu, että monesti ne vaikeammat sanat tulevat paremmin kuin itse helpommat sanat. Hassua!

Pehmeääkin pehmeämpi Outi-Maria Kamppilan suunnittelema Sydänautot-velour on tilattu Ikasyriltä, siitä olen varma :) Tämä vaan on niin ihastuttava ettei rajaa ole olemassakaan! Onneksi tätä kangasta löytyy vielä hyllystä lisää.

Aurinkoisia syyspäiviä!
Sanni

Tyyliä työhuoneeseen

Vaikka vuosi veteleekin jo hyvässä vauhdissa toista puoliskoaan niin työn aloitus näin syksyllä laittaa eteen uusia haasteita. Koska työhuoneen viihtyisyys on erittäin tärkeää työmotivaation ja -innostuksen sekä tietysti myös onnistumisen kannalta täytyy myös omaan työpisteeseen panostaa.

Oma työhuoneeni on todella kamala lasikoppi kellertävällä puulla mutta tänään löysin yhden aivan ihanan, tyylikkään piristyksen, jota myös tarvitsen. Seinäkalenterin! Nykyään kun ollaan niin sähköisessä maailmassa, ettei paperikalentereita katsota suopeasti niin työntekijän täytyy olla luova, jotta tuollainen järjestyy seinälle :) Mitäs muuta ihanaa piristystä sitä vielä keksisi töihin?

Lataa sinäkin vielä loppuvuodeksi omaa kotia, työpistettäsi tai vaikka mökkiä kaunistamaan oma kalenterisi Valkoisen Harmajan blogista.

Mukavaa työviikon jatkoa!
Sanni