perjantai 25. heinäkuuta 2014

Vaunuverho, taas kerran

Mun ompelukone on valitettavasti sanomassa itseään irti eikä sillä viitsi paljoa ommella pakollisia juttuja lukuunottamatta, vaikka kuinka hotsittais tälläkin hetkellä jotain iltaisin surruutella. Sitten kun palaan takaisin töihin ja saan palkkaa (aah) niin sitten satsaan pikkasen parempaan koneeseen!

Naapuriin syntyi muutama päivä sitten pieni poikavauva ja vauvalahjaksi tein vaunuverhon, tietty :) Tällä kertaa kankaiksi valikoituivat ihanaakin ihanempi Ikasyrin Autot-velour ruskean ja turkoosin sävyssä sekä sitä samaa vihreää tähtivelouria, jota oon käyttänyt jo lukemattomia kertoja. Nyt sitä kangasta on enää jäljellä vain rippeet, joten mitään isompaa siitä ei sitten enää saakkaan aikaiseksi.




En yhtään muista että olenko esitellyt jo tämän ihanan keltaisen pilvimekon, jonka ompelin alkukesästä Rakkauspakkaukselle?! Mekon kaavan otin yhdestä Villervallan mekosta, jonka ostin kevään Lapsimessuilta.



Aurinkoista viikonloppua!
Sanni

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Vanhempien yhteinen irtiotto arjesta

Meillä on takana aivan ihana vuorokausi, minulla ja J:llä siis <3

Sain jouluna lahjaksi kahden hengen yhden yön majoituksen Haikon kartanoon ja vielä oikein sinne iki ihanan kartanon puolelle Classic-huoneeseen. Niinpä pyysimme J:n äitiä hoitamaan Rakkauspakkausta ja suuntasimme auton nokan kohti Haikkoa :)


Lähdimme matkaan hyvissä ajoin ja ehdimmekin ennen ensimmäistä aktiviteettiamme nauttimaan mielettömän ihanasta auringon paisteesta ja lasillisista kylmää juotavaa Haikon kartanon terassilla. Loman alkajaisiksi olimme varanneet yhteisen hieronnan ja tuo 45 minuutin rentoutus teki erinomaista mielelle ja kropalle. Hieronta sai meidät molemmat niin lomafiiliksiin että otimme sen päälle vajaan tunnin päikkärit. Se jos mikä oli luksusta!


Sitten olikin jo aika pulahtaa Span lämpimiin vesiin ja nautiskella höyrysaunan pehmeästä lämmöstä. Haikon Spa on pieni mutta mielestäni ihan riittävä. Yksi poreamme tai joku muu lämpimän veden lillutteluallas voisi olla vielä lisäksi, jotta suurin osa halukkaista pääsisi yhtä aikaa nauttimaan lämpimästä vedestä mutta kyllähän sopu sijaa aina antaa.

Rentouttavan illan päätteeksi nautimme illallisen Haikon kartanon ravintolassa. Pääruoaksi nautimme molemmat Savustettua Haikon härkää paahdetuilla perunoilla ja jälkiruoaksi itse valitsin Porvoon Pienen Suklaatehtaan suklaatrilogian ja J Mansikka-valkosuklaatortun. Molemmat jälkiruoat kruunasivat herkullisen illallisen! Illalliskuvissa tosin näkyvissä vain vettä ja leipää :)



Ruoan päätteeksi nautiskelimme lämpimästä kesäillasta ja vaeltelimme Haikon mailla ihaillen kaunista luontoa ja kierroksen päätteeksi istahdimme vielä kartanon terassille.

Huomaa mun uusi hiustyyli :)

Rentouttavan päivän päätteeksi nukuimme molemmat hyvin ja pitkään ja heräsimme virkeinä ja onnellisina ihanaan kartanoaamiaiseen, nam!

Kaiken tämän ihanan kiireettömyyden, rentouttavan fiiliksen ja ihanan yhdessäolon rakkaan J:n kanssa päätteeksi kiiruhdimme jo kovaa vauhtia kotona päiväuniaan nauttivan pikkuisemme luokse. Olipahan ihana vuorokausi J:n kanssa ihan kahdestaan mutta kyllä se paras palkinto odotti kotona kun Rakkauspakkaus halasi niiiin monta kertaa iltapäivän ja illan aikana, istui sylissä ja touhusi hymyssä suin että vaikka mummon mukaan tyttö oli ollut iloinen ja reipas niin kyllä oli pikkuinen tainnut meitä kaivata. Sydän sulaa kun vaan ajatteleekin kuinka pienellä on ollut ikävä mutta onneksi tyttö oli hyvässä hoidossa ja turvallisesti omassa kodissaan mummon kanssa.


Näitä tällaisia irtiottoja voisi harrastaa säännöllisesti mutta ei kuitenkaan liian usein :)

Sanni

torstai 3. heinäkuuta 2014

Kirpsakkaa raparperia ja makeaa vaniljakastiketta

Jo alkukesästä etsin helppoa ja herkullista raparperipiirakan ohjetta, sillä jo siinä vaiheessa näytti siltä, että pihamme yhdestä raparperikasvustosta tulee saamaan hurjan paljon satoa ja tulemme varmasti vielä hukkumaan siihen. Ja niinhän siinä vähän kävi :)

Raparperista on tehty mehut pakkaseen jo aikoja sitten ja varsia on lahjoitettu niin ystäville kuin sukulaisillekin. Myös raparperipiirakalla on herkuteltu useampaan otteeseen ja niin herkuteltiin taas kun kylään saapui rakkaita ystäviä. Tämä netistä löytämäni resepti on niin oiva, etten voinut olla jakamatta sitä kanssanne <3


Helppo ja maukas raparperipiirakka (alkuperäinen ohje Mumman raparperipiirakka)

Pohja:
2 munaa
2dl sokeria
100g sulatettua voita
2dl kermaa
1t leiinjauhetta
4dl vehnäjauhoja

Päälle:
n. 7-9 raparperin vartta kuorittuna ja paloiteltuna
50g pehmeää voita
1½dl vehnäjauhoja
1dl sokeria

1. Laita uuni kuumenemään 200 asteeseen.
2. Kuori ja paloittele raparperit sekä voitele piirakkavuoka.
3. Yhdistä kaikki pohjan aineet kulhossa ja sekoita puuhaarukalla tasaiseksi taikinaksi.
4. Kaada taikina piirakkavuokaan.
5. Yhdistä pehmeä voi, jauhot sekä sokeri kulhossa ja nypi muruksi.
6. Kaada muruseos raparperien päälle.
7. Paista uunissa n. 30-40 minuuttia ja tarjoile vaniljakastikkeen kera.


Ajattelen, että tätä samaa ohjetta voisi hyvin käyttää esimerkiksi syksyllä omenapiirakan teossa. Muruseokseen lisäisin ehkä mukaan ripauksen kanelia niin tutut maut yhdistyisivät. Erilaisia omenaohjeita tullaan syksyllä taritsemaan, niin paljon pieniä omenan raakileita puissamme tällä hetkellä on!

Maukasta loppuviikkoa!
Sanni

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Mitä sinä keräät?

Keräätkö jotain? Postimerkkejä? Muumi-mukeja? Figuureja? Viinejä?

Jokainen kai jossain vaiheessa elämäänsä kerää jotain. Itse olen ajan kuluessa keräänyt vaikka mitä; postikortteja, kiiltokuvia, Muumi-mukeja, Aku Ankkoja, jne...

Niitä Muumi-mukeja tulee osteltua vieläkin vaan mutta ainoastaan jos uusi kuosi miellyttää eli en kutsuisi itseäni oikeaksi Muumi-mukien keräilijäksi. Mitä sitten kerään?

Eri kaupunkien Hard Rock Cafen shottilaseja. Kyllä. Luit oikein :)

Mun oma kokoelmani

Koskaan en ole niitä käyttänyt mutta silti niitä kerään. Niiden keräämistä ei nyt enää oikein osaa lopettaakaan vaikka nykyään erittäin vähäinen ulkomaan matkaaminen tietysti vähentää sitä luonnollisesti itsestään. Mutta uuteen paikkaan matkattuani tarkistan aina ensimmäiseksi onko siellä Hard Rock Cafe ja jos on niin kyllä siellä pitää aina piipahtaa. Ainakin shopin puolella ostamassa tuo lasi. Nykyään olen ostanut noita kaupunkilaseja perinteisten shottilasien sijaan. Jotenkin ne on persoonallisempia vaikkakin jotenkin sotkevat rivit. Nämä ovat mun ainoast matkamuistot käymistäni kohteista...valokuvien ja aivan ihanien muistojen lisäksi.

Kaikkea sitä ihminen kerääkin!
Sanni