Iloinen, touhukas, tasapainoinen ja innostuva = Rakkauspakkaus

Rakkauspakkaus on ollut päiväkodissa nyt kuukauden, tosin viikot ovat onneksi vain kolmipäiväisiä, mutta arki on tullut osaksi elämäämme. Tämä viimeinen päiväkotiviikko on ollut helpoin mutta toisaalta raskain.

Viikko on ollut helpoin siinä mielessä, että Rakkauspakkaus jää päiväkotiin niin hienosti, että äitiä ja isää oikein hymyilyttää. Päiväkodin ovesta astutaan innolla sisään, riisutaan ulkovaatteet ja puetaan sisätossut, jonka jälkeen käydään pesemässä kädet. Ja siitähän tyttö tykkää kun ylettyy itse pesemään käsiään ja näkee itsensä samalla peilistä. Ja kädetkin saa pyykiä itse ottamaan käsipaperiin :) Ja tämän jälkeen kipaistaan jo ovelle, koputetaan ja rynnätään oven auettua sisälle leikkihuoneeseen. Äidin ja isän huikatessa heipat on hyvä, jos tyttö muistaa/ehtii enää vilkaistakaan meihin päin :) Niin on touhut jo meneillään. Onneksi sentään meidän tullessa töiden jälkeen häntä hakemaan Rakkauspakkaus juoksee jo ikkunan takaa meidät huomattuaan kädet ojossa suoraan syliin <3

Raskas tämä viikko on ollut taas siinä mielessä, että nukkumiset yöllä ovat flunssan sekä pikkuisen yöhulinoiden vuoksi jääneet minimiin. Ehkä tämä taas tästä.

Kuukauden päiväkotielämän kunniaksi olin Rakkauspakkauksen vasussa eli varhaiskasvatussuunnitelmakeskustelussa. Huh, mikä sana :) Sitä varten täytin lomakkeen etukäteen netissä. Lomakkeella kysyttiin mm. tytön luonteesta, taidoista, kehitysvaiheista ja -haasteista sekä toiveita päiväkotielämää varten.

Näin vanhemman helpotukseksi oli ihana kuulla, että päiväkotielämä on lastentarhanopettajankin näkökulmasta lähtenyt hienosti käyntiin. Rakkauspakkausta pidettiin tasapainoisena ja iloisena tyttönä, joka innostuu helposti ja touhuaa...koko ajan. Puheenkehitystä kehuttiin kuten hänen motorisia ja sosiaalisia taitojaankin. Iloksemme hän osaa pitää puoliaan ja ottaa muutkin jo hienosti ikätasoonsa nähden huomioon. Ainakin suurimmaksi osaksi. Musiikki ja tanssiminen, kirjat, kotileikit, nuppipalapelit, rattailla ajelu, autot sekä kaiken tutkiminen sisällä ja ulkona olivat heidänkin mielestään meidän tytön lempijuttuja. Olemme J:n kanssa aivan samaa mieltä!

Yhdessä asetimme seuraavan puolen vuoden harjoittelutavoitteiksi mm. ruokailutaitojen parantamisen, wc-asioinnin opettelun jatkamisen sekä sosiaalisten taitojen kehittämisen. Etenkin pettymyksen sietokyvyn ja oman tahdon ilmaiseminen ja hallitseminen. Nämä kuuluvat juuri tähän uhmäikään, ah mikä ihana sana sekin!

Kuulemma nämä kotona jo välillä aika mahtaviksin menevät oma tahto -näytelmät eivät näy päiväkotielämässä kovinkaan paljoa ja pettymyksetkin ovat päiväsaikaan kuulemma helposti ylipäästäviä. Kuitenkin kerroin, että kotona näitä taitoja jo hienosti näytetään ja testaillaan ja etenkin tämä oma tahto näkyy pukemisessa kun Rakkauspakkaus ei antaisi kenenkään muun pukea. Paitsi sitten kun on ensin saanut puoli tuntia kokeilla, josko se vaippa menisi tytön taidoilla jalkaan. Ehkä se, että Rakkauspakkaus on ryhmänsä toiseksi nuorin vaikuttaa myös siihen, että nämä muut jo enemmän uhmaikäiset lapset vetävät vielä mahtavampaa tahtoshowta kuin meidän tyttö ja hänen esityksensä jäävät muiden jalkaan. Tai sitten hän osaa käyttäytyä 'kylässä' ja tietää, että kotona voi sitten kokeilla ja näyttää tunteitaan isommassa määrin. Mene ja tiedä...ohjeeksi saimme kuitenkin jatkaa samaa rataa niin olemme hyvää vauhtia kasvattamassa hyvin käyttäytyvää ja itsenäisesti pärjäävää kansalaista.

Ihanan ja välillä niin uhmakkaan tytön pohtiva äiti toivottaa kaikille ihania syyspäiviä!
Sanni