Omenoita omasta takaa

En tiedä että olenko koskaan täällä maininnut mutta pihassamme on omenapuita. Paljon omenapuita. Tai no, on tässä naapurustossa kyllä yksikin tontti jossa niitä on vieläkin enemmän mutta kuitenkin. Meillä niitä on kaiken kaikkiaan seitsemän puuta. Jep! 7 omenapuuta tarkoittaa tällaisena todella omppurikkaana syksynä että omenoita tulvii ovista ja ikkunoista. Eli jos kaipaat omppuja niin tule nykäisemään hihasta :)

Rakkauspakkaus rakastaa omenoiden poimimista maasta, sitten niiden haukkaamista, maun toteamista (joko nam nam tai ompun sylkeminen pois suusta) ja oli se sitten hyvää tai ei niin omppu lentää kyllä aika nopeasti kaaressa, sillä aina löytyy isompi tai punaisempi omena, joka houkuttelee taas kerran pomimaan sen maasta ja maistamaan sitä.

Olen pyrkinyt keräämään joka ilta kaikki vuorokauden aikana maahan pudonneet omput kottikärryihin. Suurin osa menee hukkaan (kiitos tän jatkuvan sateen) ja parhaat kerään pussiin ja tuon sisälle mahdollista jatkojalostusta varten. Kaksi muovikassillista kumosin yhtenä iltana mehumaijaan ja keitin ensimmäistä kertaa eläissäni omppumehua. Lopputulos on ehkä hieman liian makea (ainahan voi laimentaa lisää) mutta kauniin keltainen lastenjuoma. J:n kanssa jopa hulluteltiin idealla, että koska omppuja on tsiljoona niin meidän pitäis kokeilla tehdä omaa omppusiideriä. No, ehkei nyt sentään ruveta liiottelemaan (keittämiseen menee jotain 2-3 kk) eli ehkä teen edes muutaman omenapiirakan ja hillot & soseet pakkaseen talven varalle. Kunhan jaksais innostua...nyt kiinnostaa vaan toi Rakkauspakkauksen trikoopuseroiden ompelu (tunnustan, tein niitä taas lisää).

Loppuis nyt noi sateet kun ne haittaa jo mun omppujen keräämistä iltaisin! Tänäänkin satoi, paistoi, satoi, satoi ja satoi. Missä on kaunis syksy?

Sanni