Touhukas 11-kuukautinen neiti

Voi juku, olet rakas jo 11 kuukautta vanha <3 Miten on mahdollista, että meidän pienestä nyytistä on tullut tuollainen touhuaja? Ja vielä näin nopeasti!

Viimeisen kuukauden aikana kehityksessäsi on tapahtunut taas valtavan isoja harppauksia. Se on kyllä juuri tapaistasi, että ensin ei tapahdu pitkään aikaan mitään ja sitten viikossa opit usean uuden taidon.

Isoin uusin taitosi taitaa olla käveleminen! Mikään ei ole niin hassua kuin se, että kävelet töpsyttelet ympäri kotia ja tulet kulman takana vastaan...kävellen :) On aivan todella sydäntä sulattavaa kuunnella pienten paljaitten varpaittesi töpsyttelyä lattiaa vasten kun mennä touhotat ympäri taloamme. Olet itsekin erittäin innoissasi kun menosi on jo niin vakaata, että uskallat kävellä paikasta toiseen. Oletkin nykyään oikea voimatyttö, kun koitat kantaa kaikenlaista mukanasi. Äidin vanha Kaalimaankakara roikkuu usein käsissäsi kun päätät lähteä omasta huoneestasi takaisin olkkariin. On kyllä aivan ihanaa kun kotimme on yksitasoinen niin saat kulkea melko vapaasti itseksesi vaikka osaatkin jo kiivetä takaterasimme rappuset ihan itse...tietysti! Osaat jo myös kävelle ulkona kengät jalassa vaikka silti se konttaaminen taitaa ulkona olla pikkusen helpompaa. Siltä housujesi polvet usein näyttävät, että kontattu on!!

Toinen uusi taito, jonka opit vasta kävelyn myötä, on kyykystä seisomaan nouseminen ilman tukea. Pari päivää käpsyttelit menemään ja yritit nousta ylös mutta aina hakeuduit tuen ääreen, jotta uskalsit nousta ylös. Mutta siitä se sitten pikkuhiljaa lähti kun halu nousta seisomaan lelu molemmissa käsissä oli niin kova, että punnersit ja punnersit ja loputa pääsit hienosti itse ylös.

Ja ehkä eniten äidin ja isin sydäntä lämmittävä taito minkä olet nyt oppinut on halaamaan tuleminen <3 Mikään maailmassa ei kyllä ole hienompaa kuin se, että kävelet kädet ojossa hymyssä suin äidin ja isin luokse ja kapsahdat kunnolla kaulaan, painat pääsi olalle ja rutistat. Siinä sitten halitaan ja halitaan ja tietysti myös pusitaankin kunhan on ensin halittu tarpeeksi.

Sanavarastosi karttui huimasti ennen kävelemään oppimista mutta oikeastaan samalla hetkellä kun otit ensimmäiset askeleesi suljit myös sanavarastosi, hetkeksi. Nyt taas tuntuu, että pikkuhiljaa ne omat höpöttelysi ovat palaamassa takaisin ja imet meiltä sanoja itseesi. Usein toisteletkin sanoja meidän perässä, joskus ihan heti ja joskus vasta minuuttien kuluttua.

Nyt kun ilmat ovat muuttuneet aivan ihanan kesäisiksi ja olemme viettäneet paljon aikaa omaa pihaa laittaen on oma reviirisi laajentunut taas huimasti. Mielestäsi siisteintä on kivien, nurmikon ja vaahteran nenien syöminen. Tai oikeastaan parasta taitaa kyllä olla ne kivet! Viihdyt sokkelin vieressä kivien parissa vaikka kuinka pitkään ja maistat jokaisen kiven, jonka saat käteesi. Nooooh, ehkä se parantaa vastustuskykyäsi!!

Tämä 11-kuukautta onkin taas niitä välikuukausia ettemme käy neuvolan tätiä moikkaamassa. Sinne suunnataan sitten kuukauden kuluttua juhlistamaan ensimmäistä syntymäpäivääsi! Ja äiti ja isi lupaavat, että synttäreiden järjestelyt on jo aloitettu!

Onnea vielä kerran rakas! Ihanaa viimeistä vauvakuukautta <3

Halien ja pusien,
äiti & isi